Siirry sisältöön

Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomus eduskunnalle 2020

fi sv en
Hae

Vuosikertomus 2020 podcast: Tekstiversio

Tämä on litteroitu versio VTV:n vuosikertomukseen 2020 liittyvästä podcast-keskustelusta.

Podcastin keskustelijat:
työelämäprofessori Martti Hetemäki, Helsinki GSE
johtaja Matti Okko, VTV
moderaattorina viestintäpäällikkö Jaana Beversdorf, VTV

Miten julkisen talouden tukijalat kestävät koronakriisissä?

(äänite alkaa, kesto 33 min.)

[tunnusmusiikki]

Jaana: Tehokasta päätöksentekoa varten tarvitaan luotettavaa ja jatkuvasti päivittyvää tietoa. Nyt epävarmassa taloustilanteessa pitkäjänteisyys ja ennakoivuus korostuvat valtiontalouden hoidossa. Näitä teemoja käsitellään Valtiontalouden tarkastusviraston tuoreessa vuosikertomuksessa ja tässä podcastissa.

Minä olen Jaana Beversdorf, ja tänään taloustilanteesta ja vastuullisesta julkisen talouden hoidosta keskustelevat kansliapäällikkönä ja muissa johtotehtävissä valtiovarainministeriössä pitkään toiminut ja juuri työelämäprofessoriksi Helsingin Graduate School of Economicsiin siirtynyt Martti Hetemäki ja johtaja Matti Okko VTV:ltä. Tervetuloa!

Martti: Kiitos.

Matti: Tosiaan tervetuloa, Martti, o hienoo saada sinut tänne vieraaksi. Jos palataan tonne vuoden takasiin asioihin. Sillon meidän järjestämäs tämmösessä kansainvälisessä Building Trust -seminaarissa lanseerasit tän mainion kestävän julkisen talouden hoidon jakkaran, jossa oli kolme jalkaa. Ja me voitais vähän käydä nyt niitä läpi. Ja siellä oli myös sitte se neljäskin, jota voimme sitten lopussa sivuta.

Eli yks näistä jaloista koski toimivia finanssipolitiikan sääntöjä. Näit ne yhtenä edellytyksenä kestävälle ja vastuulliselle finanssipolitiikan hoitamiselle. Nyt sittemmin ollaanki sitte ajauduttu mielenkiintoseen tilanteeseen, jossa tämän koronatilanteen hoidon nojalla ja vaatimuksesta on pitkälti jouduttu luopumaan niin EU-tason kun sitä kautta sitten kansallistenkin finanssipolitiikan sääntöjen noudattamisesta. Tai ainakin niin, että niihin on tullut selkeetä joustovaraa. Samalla ollaan nyt siinä tilanteessa, että velkaantuminen on halpaa. Ja siinä mielessä sitten hyvinkin elvyttävä finanssipolitiikka on mahdollista.

Kysysin nyt heti kärkeen tästä velkaantumisen näkökulmasta ja tästä uudesta tilanteesta. Näetkö niin, että nyt ollaan ihan uudessa tilanteessa myös finanssipolitiikan liikkumavaran näkökulmasta? Ja myös ajatellen tän velkakestävyysasetelmaa, juuriki johtuen tästä mahdollisuudesta nyt velkaantua pienin kustannuksin?

Martti: Oikein hyvä kysymys. En näe, että me oltas ihan uudessa tilanteessa. Se, että korko on nyt matala, valtio saa miinuskorolla pitkäaikasta lainaa. Tämä tilanne voi muuttua hyvin nopeasti. Ja se on ollu aikasemmin korkea, ja se riippuu siitä, että miten sijoittajat näkevät valtioiden kyvyn ja halun hoitaa velkansa. Riippuu myös siitä, että miten sijoittajat näkevät, että inflaatio tulee kehittymään. Ja meiän täytyy varautua kyllä siihen, että jonakin päivänä sillä velanotolla on ihan toinen hinta ku mikä tänä päivänä. Ja sitä tilannetta täytyy tavallaan ennakoivasti lähestyä siten, että hoidetaan mahollisimman hyvin tämä pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyys kuntoon.

Matti: Ja nyt sitte, kun Suomi ja käytännössä kaikki muutkin maat joutuvat velkaa lisää nostamaan, niin herää se kysymys, et missä määrin nämä nykyisen säännöstön kriteerit ovat enää tarkotuksenmukasia tai ylipäätänsä järkeviä. Onko tää tilanne muuttanu sinun käsitystä ylipäätään tän säännöstön suhteen ja sen tarpeellisuuden ja kehittämisen suhteen?

MH: No ensinnäki se, että näen ne säännöt oikeestaan jopa vieläkin tärkeemmäks kuin aikasemmin. Mutta se, että mitkä ne säännöt täsmälleen ovat, niin se on hyvä kysymys. Ehkä se, että on järkevää tilanteessa, jossa taloudellinen ympäristö on muuttunut täysin, niinku se nyt on tän koronakriisin aikana muuttunut. Niin että ei noudateta niitä sääntöjä, mitkä on aiemmin ollu voimassa, koska se ajaisi sellaseen talouspolitiikkaan, joka ei olisi talouden kannalta järkevää.

Mutta se ei saa tarkottaa sitä, että säännöt heitetään romukoppaan. Niitä ei väliaikasesti noudateta. Mutta sitten vielä kyllä se kysymys, että ovatko ne hyvät ja selkeät pitkällä tähtäimellä. Ja väittäsin vähän näin, että niistä säännöistä on tullu liian monimutkasia. Ja on liikaa tavotteita. Ja sen takia ne eivät ole myöskään oikeen läpinäkyviä. Ja sit siinä selkeyttämises varmasti ois tarvetta.

Martti: Selkeyttämisen tarvetta me ollaan tarkastusvirastossakin nostettu esiin monissa yhteyksissä, ja se on oikeestaan meidän tehtäväkin.

No sitten tällänen tärkeä valtion taloudenhoidon instituutio ku kehysmenettely. Sitä on nyt sitte koronatilanteessa jouduttu oikeen kunnolla ravistelemaan. Ja kehykset on paukkuneet tän vuoden osalta ja budjettiesityksen mukaisesti myös ens vuonna. Tää herättää huolta siitä, että mites tän instituution nyt sitten käy jatkossa. Itse näämme, että (sil on) erityisen (–) [07:13] tarve sitten jatkossa korostuu tän julkisen talouden vakauttamisenkin näkökulmasta. Mites me voitais pitää huoli siitä, että nyt ei nouse sit vallalle simmonen käsitys, että näitä kehyksiä voidaan sitte vähän niinkun turhemmastakin syystä jatkossa koetella?

Martti: Tää on taas erittäin hyvä kysymys. Tää nykyaikanen kehysmenettely on vuodelta 2003 asti ollu voimassa. Se, että se on hirveen käyttökelponen ollut. Se on ohjannu tavallaan tätä finanssipolitiikkaa niin, että tehdään priorisointeja menojen välillä, mikä on juuri se politiikan tehtävä, tehdä niitä valintoja. Ja se, että tän kehysmenettelyn tarkotuksena on tietenkin se, että noudatetaan sellasta menopolitiikkaa, joka varmistaa sen, et meil on tulevaisuudessakin varaa niihin palveluihin ja etuuksiin, mitä julkinen sektori kansalaisille tarjoaa. Ja se, että nyt tänä vuonna väliaikasesti tää kehysmenettely on tavallaan hyllyllä. Ja jo ensi vuonna siihen palataan, mutta siihen palataan siten, että meil on muutamia poikkeustoimia täs samaan aikaan vähän niinku väljentämäs sitä kehystä. Tästä ehkä tärkeimpänä mainitsen tän EU:n elpymis- ja palautumisvälineen ja sen mukasen Suomen elpymisohjelman, jonka laadinta on nyt täs alkanu.

Jaana: Hyvä, kiitos, herrat tästä keskustelusta tähän saakka. Nyt voitaisiin vaihtaa muutama sana siitä jakkaran toisesta jalasta, eli vahvasta tietopohjasta.

VTV:n vuosikertomuksessa tarkastellaan talousennusteiden ja julkisen talouden pidemmän aikavälin kehitysarvioiden käyttöä päätöksenteossa. Kerrotko, Matti, näistä pohdinnoista lyhyesti?

Matti: Joo. Tän vuosikertomuksen sanoman taustalla on muutama tällänen viimeaikanen tarkastus, jossa on käsitelty ensinnäkin julkisen talouden keskipitkän aikavälin ennusteita. Keskipitkän aikavälin ennusteet ylipäätänsä on ollut semmonen kulmakivi talouspolitiikan valmistelussa, johtuen jo tästä hallituskausiin kytketyitä tavotteista. Ja sitte toisaalta pitkän aikavälin kehitysarvioita, joissa ollaan ihan sitten jo niitä laskelmiakin tarkasteltu.

Näitten pitkän aikavälin kestävyystarkastelujen osalta ollaan todettu se, että ne on (aika) [10:36] huonoja siinä mielessä, että talouspolitiikka suoraan kytkettäis (esimerkiks) kestävyysvajelaskelmiin, niinkun ehkä Sipilän hallituskaudella tehtiin. Ottaen huomioon myös se arvionvaraisuus, joka niihin liittyy, ihan jo laskentateknistenkin seikkojen vuoksi. Mut et sen sijaan niillä on hyvin tärkee käyttöarvo siinä, että saadaan käsitys siitä rakenteellisten uudistu-, mittakaavan tarpeesta.

Mut me ollaan varmasti Martin kans yhtä mieltä siitä, että nää talousennusteet ylipäätänsä ja myös sitten niiden taustal oleva taloustilastopohja ja niiden luotettavuus on ihan elintärkeä talouspolitiikalle. Ja senpä takia tarkastusvirastossa arvioimme myös näiden luotettavuutta säännöllisesti.

Mut sitten voitais lyhyesti vielä keskustella tästä kestävyystiekartasta, jonka hallitus on nyt sitten sopinu, jossa määritellään sitten eri toimia eri lohkoilla, jolla julkinen talous pyritään vakauttamaan 2030 mennessä. Ja kysyisin nyt sitten ihan suoraan, että puuttuuko täst tiekartasta jotain olennaista. Tiedetään se, että tää on hyvin samankaltanen, ku mitä sitten virkamiesvalmistelussa VM:stä on esitetty. Siinä mielessä varmaan vastaus on se, että ei. Mutta sitten enemmänki se, että pystytäänkö tää nyt sitten toimeenpanemaan tehokkaasti niin, että tämä noin viiden miljardin vahvistuspotentiaali sieltä sitten irtoaa?

Martti: Nää osat on sillä lailla jyvitetty tässä viiden miljardin potissa, ja siitä neljä ja puol miljardia näillä rakenneuudistuksilla, että ne olis saavutettavissa. Ja tosiaan siin on tämä otettava huomioon, että tämä tiekartta vasta puolittaisi karkeesti ottaen sen kestävyysvajeen. Ja että siinä jää vielä paljon tehtävää sitten myöhemmin. Ja varmasti siin tulee poliittisia haasteita siinä saada nää säästöt aikaseksi. Mut että kyl se potentiaali on siellä olemassa, on se sitten julkisen talouden tuottavuus tai yksityisen sektorin tuottavuus, työllisyys. Et kyl mä uskon, että kaikki mahdollisuus on siihen päästä, mutta tietenki se edellyttää voimakasta poliittista tahtoa ja ennen muuta niitä päätöksiä nyt sitte.

Matti: Täs tiekartassa on myös tällanen yli vaalikauden ulottuva ajatus myös taustalla. Ja se herättää tietysti kysymyksiä siitä, et toisaalta puhutaan pitkäjänteisestä vakautuksesta ja siihen liittyvist toimenpiteistä, nii se on varmasti perusteltu. (Tää ei) [14:14] välttämättä tässäkään tilanteessa nyt sitten yhden vaalikauden asia ratkasta kokonaisuudessaan kaikkea. Sit se toisaalta jättää vaan sen kysymyksen, että kun näin todetaan, niin jääkö ne toimet sitten hoidettavaksi seuraavalle vaalikausille. Miten tätä asetelmaa itse… miten katsot sen?

Martti: Siis hallituksen lähtökohta on se, että ne päätökset pitää tehdä nyt. Ja sitten tavallaan se kokemus on ollu kyllä monista asioista, on sitte eläkeuudistus tai vaikka työttömyysturvan lisäpäivien alaikärajan nosto, niin se, minkä yksi hallitus on päättäny, se kynnys lähtee purkamaan niitä vaikka eläkejärjestelmän muutoksia on hyvin korkea. Et siinä mä luottaisin siihen jatkuvuuteen, vaikka ne menevät yli hallituskauden. Mut päätökset pitää pystyä tekemään tällä hallituskaudella. Ja sitten vaikka se voimaan astuminen olis vasta myöhemmin, en nää siinä niin suurta riskiä, että se ei sitten toteutuis.

Matti: Hyvä. Tähän tietopohjaan, joka päätöksentekijöille tarjotaan, niin siihen liittyen nostan tämmösen yhden kysymyksen vielä esiin. Ne liittyy näihin vastuisiin ja erityisesti ehdollisiin vastuihin, jotka helposti jäävät vähän niinkun pimentoon. Niihin liittyy omat riskinsä. Vastuut on kasvaneet jo ennen tätä akuuttia koronatilannettakin.

Miten näkisit, että mikä on tilannekuva tältä osin, että onko päättäjillä nyt sitten riittävä tieto näistä vastuista ja niihin liittyvistä riskeistä, tulevaa päätöksentekoaki ajatellen?

MH: En tiedä, onko riittävä, mutta on parempi kuva kuin aikasemmin, sanoisin näin. Ja siinä kiitos VTV:n Eija ja sen, et näihin asioihin on kiinnitetty huomiota. Mut et kyllä jo aikasemmin näitä riskiraportteja, jossa on eritelty näitä takausvastuita, on myös hallituksen puolelta julkaistu.

Mut että kyl se on varmasti näin, että sittenkin on niin, että se tietosuus siitä velasta on paljon vahvemmin julkisuudessa median kautta ja politiikassa esillä, kuin sitten, mikä on näitten ehdollisten vastuiden (mä-) [17:21]. Mut et tavallaan voi sanoo näin, että takaus on velka. Ja se on vaan se, että velka, joka on epävarmempi, mutta se riski on olemas siellä. Ja nyt tietenki nää takausmäärien esimerkiks lisääminen on kyllä ehkä erityisen riskipitosta siinä tilanteessa, jossa niitä on jo paljon.

[tunnusmusiikki]

Matti: Siirrytäänpä sitten tähän vastuullisen julkisen talouden hoidon kolmanteen, tai jakkaran kolmanteen jalkaan, joka koskee sitten vastuullisia toimijoita. Olet nyt, Martti, ollut hyvin pitkään valtiovarainministeriössä keskeisissä tehtävissä talouspolitiikan virkamiesvalmistelukannalta ja nähny hyvin monia vaiheita myös täs Suomen taloudessa ja julkisessa taloudessa. Se on kohdannut aikasemminkin erilaisia kriisejä. Ja nyt ollaan sitten tän koronan myötä uudessa tilanteessa. Ja toisaalta siel taustalla o edelleen, ei ole hävinny mihinkään tämä ikääntymiseen liittyvät haasteet. Koskien pidempää aikaväliä.

Miten vakavana tätä nyt käsillä olevaa tilannetta pidät tästä perspektiivistä, jos ajattelet kaikkia muita vaiheita, joita olet kohdannut tän virkamiesuran aikana?

Martti: Kyllä tää on hyvin poikkeava ja siinä mielessä vaikeampi, että jos ajatellaan vaikkapa finanssikriisiä 2008, niin se oli ratkaistavissa keskuspankkien toimilla. Ja rahamarkkinoiden tavallaan jäätyminen pystyttiin sulattamaan niitten keskuspankkien toimilla. Täs on kysymys viruksesta ja siitä, että sen torjunta ja se, että ihmisten pyrkimys välttää tartunnat, väistämättä johtavat talouden tällaseen hyvin vaikeaan aktiviteetin laskuun. Ja se, että sitä ei voida saada vaikka keskuspankkien politiikalla. Se ei rahan määrän lisäämisellä hoidu. Ja se hoituu sillä, että saadaan se itse syy, eli tämä korona kuriin. Mut että siinä välillä sit joudutaan kuitenkin ylläpitämään taloudellista aktiviteettia, et talouden pyörät pyörisivät, ja sitten vero tulee valtiolle ja niin poispäin. Ja se edellyttää nyt sit tätä velkaantumista. Ja tässä mieles tää on kyllä näihin aikasempiin kriiseihin verrattuna minun mielestä vaikeampi. Ja sitten sanon vielä tän, että se on vaikeempi myös siitä syystä, että se samanaikasesti kohtaa kaikkia maita noin pelkistäen. Kun finanssikriisi oli oikeestaan Euroopan ja USA:n talouksien kriisi, niin tää on myöskin tässä mieles paljon laajempi, globaali kriisi.

Matti: Nyt vaikuttaa siltä, että Suomessa nyt on onnistuttu tässä talouden puolustamisessa myös tämän epidemianhallinnan ja terveydenhuollon toimivuuden kautta varsin hyvin. Ja jos nyt katsotaan ihan tän vuoden jo toteutumaakin talouskasvuluvuista ja verrataan niitä muihin maihin. Jaatko tän näkemyksen, että tähän mennessä tilanteen hallinta on varsin tyylikkäästi toteutunut?

Martti: Tähän mennessä muihin maihin verrattuna, niin juuri näin. Mutta kyl tämä meiänki tilanne on äärimmäisen vakava. Ja tämä näköala eteenpäin vaikuttaa kyllä sillä lailla hankalalta, että nää tartunnat täs nyt edelleenkin ovat nousussa, eikä ole ehkä ihan selvää syytä, minkä takia tää trendi täs ois kääntymässä. Ja nyt talouden ajuri on tämä korona.

Ja se, että Suomellakin on voinu olla jotain etua siitä, että me ollaan tollanen vähän niinku jälkisyklinen talous. Meillä teollisuus tuottaa investointihyödykkeitä, ja tilauskantaa on vielä riittäny. Mutta että nyt ollaan menossa varmasti siihen pisteeseen, että teollisuudessaki alkaa olla enenevästi niitä ongelmia. Rakentamisessa ehkä se rakennuskanta, joka on ollu työn alla, monelta osin alkaa olla valmistumaan päin. Siinä mielessä tää on kaikkea muuta ku nähty tämä kriisi. Ja se saldo Suomen osalta jää nähtäväks, että miten hyvin me ollaan tässä sitten loppujen lopuks pärjäämässä.

Matti: Niin Suomen kun muidenkin maiden kannalta ois… mainitsit tämän EU:n elpymis-palautumisvälineen ja sen kautta kanavoitavan rahotuksen. Niin varmasti erittäin tärkeetä, että se rahotus sitten ohjautuu myös kasvua tukeviin kohteisiin. Ja siitä on nyt sitten myös esitetty riskejä, että näin ei välttämättä kaikkialla kävisi.

Ja sitten hyvä kysymys on se, että miten varmistetaan se, että nää kansalliset elpymissuunnitelmat on sitten järkeviä ja nimenomaan sitä palautumista, elpymistä tukevia. Miten tätä oikeestaan, (miten pitäis) [24:42] varmistaa, että näin todellakin käy? Kenen sitä pitäisi valvoa?

Martti: Jos alotetaan tästä valvomisesta, niin kyllä tietenkin näen, että VTV:llä on tässä selvä rooli. Ja se, että ylipäänsä myös tää avoin julkinen keskustelu siitä, että näitä varoja, jotka nyt täs on tulossa käyttöön, käytetään mahollisimman tehokkaasti. Ja nimenomaan siihen tarkotukseen, mihin niitä on ajateltu, eli tän kestävän kasvun edistämiseksi. Ja se, että kyl sitä varmistetaan tietenki myös sillee, että täs on nyt sitten hallitus asettanu tälläsen poikkihallinnollisen koordinaatiotyöryhmän tätä ohjelmaa myöskin valmistelemaan. Ja hallitus on käymäs tämmösen laajan keskustelukierroksen tästä eri puolilla Suomea. Niin kyl se on se paras tae, että tiedetään ja kerrotaan, että mitä ollaan tekemässä. Ja sitten ulkopuoliset tahot arvioivat sen, että miten hyvin ollaan toimimassa niitten tavotteiden mukaisesti.

Matti: No siinä tuliki selkeä toive tänne meidän suuntaan tältä osin.

Nyt me ollaan käsitelty kolmea jakkaranjalkaa, joiden varassa jakkara pysyy kutakuinki pystyssä ainakin normaalioloissa. Mut sitte jos sitä vähänkin keikutetaan, voi käydä hulluksi. Ja oletki sitten nostanut esiin, että neljänneks jalaks tarvittais vielä markkinakuri. Onko tältä osin nyt ajatukset muuttuneet, tai voisko vähän avata sitä, että miten tää markkinakurimekanismi vois sitten toimia?

Martti: Joo, kyl se juuri näin on, että se jakkara on epävakaampi, mitä vähemmän niitä jalkoja on. Tavallaan voi sanoo myöskin näin, että se on yhtä vakaa kuin sen jakkaran heikoin jalka tai lenkki. Ja nyt kyl se heikko lenkki on tämä markkinakurin puute ja se, että tällä hetkellä valtiot saavat ei vain ilmaseks rahaa, vaan valtiolle maksetaan siitä, että velkaantuvat. Ja kyllä se on tietysti sellanen tekijä, joka kaikkialla maailmassa tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että poliittisesti on paljon helpompi velkaantua, kun mitä normaalioloissa voi.

Mutta se on kyllä uusia riskejä tuova elementti tämä, että näennäisesti voidaan loputtomasti velkaantua. Koska sitten jos se muuttuu, niinkö uskon, että täl velkaantumisel on kuitenki rajansa, monestaki syystä. Niin se, että se voi olla tavallaan hyvinkin hankala tilanne, kun yhtäkkiä sitte se rahansaanti vaikeutuu, korko nousee.

Ja sitä pitäs ennakoivasti pystyä miettimään, että millä lailla Suomen osalta varmistetaan se, että me emme ole yhtäkkiä selkä seinää vasten, että rahaa ei saa, tai sitä saa vain erittäin korkeaan korkoon. Ettemme aja itseämme sellaseen tilanteeseen, jossa Suomi oli itse asiassa 90-luvun alussa, siinä suuressa lamassa. Silloinen hallitus teki iltamyöhään päätöksiä, koska piti seuraavaan aamuun mennessä saada markkinoille osotettua, että Suomi on luottokelpoinen maa. Ja et täällä hoidetaan velat kyllä sitten. Aina viime kädessä kokonaan maksetaan.

Matti: Hyvä. Palaisin vielä tähän yhteen jalkaan, eli tähän vankkaan ja luotettavaan tietopohjaan. Niin ajatellen nyt tätä uutta rooliasikin työelämäprofessorina, niin miten tutkimustietoa vois paremmin vielä hyödyntää tässä talouspoliittisen päätöksenteon tukena?

Martti: Siis ne mahdollisuudet on kyllä ihan valtavat. Tietoa on paljon. Ja (–) [30:22] kulma siitä, että kaikkea tietoa ei saada käyttöön. Se on eräs asia. Meil on erinomaista tietoa, muun muassa rekisteritietoa, Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Ja sit tietenki tämä näin, että pitäs saada niitä tutkimuksia tähän tietoon perustuen tehtyä.

Matti: Tuleeko tieto liian hitaasti?

Martti: Sanotaan näin, että nyt on itse asiassa näin, että vaikkapa tämä koronakriisi on hyvä esimerkki siitä, että joka päivä saadaan lisää tietoa näistä tartunnoista ja kuolemista. Ja sitte sanotaan, et me saadaan hyvin nopeaa tietoa myöski siitä, että mitä taloudessa tapahtuu vaikkapa tulorekisterin kautta, palkkasummatietoa. Ja saamme tietää sitte eri mittareilla vaikkapa liikkuvuustietoa puhelintietojen välityksellä. Tai sitten maksukorttitietoa siitä, että miten paljon vaikka kulutus on muuttunu.

Tietoa on, mutta sen käyttöön saaminen tutkimuskäyttöön ja vaikkapa Valtiontalouden tarkastusviraston käyttöön on eräs asia. Sitte se, että pitäs saada myöski tää julkinen keskustelu tähän tietoon perustuen entistä enemmän esille. Ja uskon, että sillä kyllä olis myöski tätä politiikan laatua parantava vaikutus.

Matti: (No siinähän sinullahan nyt on mahdollisuus) [32:15] vaikuttaa sitte jatkossa.

Jaana: Kiitos tästä erittäin mielenkiintosesta keskustelusta teille, ja kiitos myös meidän kuulijoille. [tunnusmusiikki alkaa soida taustalla]. Lisää tietoa valtiontaloudesta ja sen tarkastamisesta ja hyvästä hallinnosta löytyy osoitteesta vtv.fi. Siihen kehotan kuulijoita myös tutustumaan. Kiitoksia tästä keskustelusta.

Martti: Kiitos.

Matti: Kiitos, kiitos.

[tunnusmusiikki]

Takaisin podcastiin

Lataa vuosikertomus (pdf)